torstai 25. helmikuuta 2010

PEKKA SAURIN HARHAISKU

Ibrahim Shkupolli viilsi uudenvuodenaattona entisen naisystävänsä hengiltä pitkällä veitsellään, jolla hän oli uhkaillut naista jo vuosikausia. Shkupolli, 43, oli sairaalloisen omistushaluinen ja mustasukkainen naisesta, joka yritti saada hänet pois elämästään rikosilmoituksen ja lähestymiskiellon avulla. Todennäköisesti ensimmäisen murha muuttui uhkailusta todeksi hetken mielijohteesta. Todennäköisesti Shkupolli ymmärsi puukotuksen jälkeen menneensä väkivaltaisuudessaan liian pitkälle, marssi naisen työpaikalle kauppakeskus Selloon, ja ampui luvattomalla pistoolillaan kostoksi neljä työntekijää, joita Shkupolli myös oli uhkaillut ja sen päätteeksi itsensä.
 
"Todennäköisesti näin ei olisi käynyt, olisi vaikeampi toteuttaa tällaisia joukkomurhia, jos ei ole saatavilla puoliautomaattisia aseita," väittää Kauhajoki-lautakunta puheenjohtajana toiminut Pekka Sauri (Ylen radio ykkönen 19.2.2010). Kaksi päivää aikaisemmin Saurin vetämä lautakunta esitti täydellistä kieltoa "kaikille puoliautomaattisille aseille, joilla voidaan ampua nopeasti peräkkäisiä laukauksia".

Esitys tulkittiin pistoolikielloksi, vaikka muotoilu kattaa myös sadattuhannet haulikot ja kiväärit.   Tosin epäselvää on, ymmärsikö lautakunta mitä esitti. On ilmeistä, että sen jäsenistä vain poliisijäsen tunsi ampuma-aseita, muiden tiedot niistä ja niiden ominaisuuksista lienevät television rosvo- ja poliisisarjojen varassa.

Pekka Sauri (vihr.) ja kumppanit niputtivat kylmästi yhteen Jokelan, Kauhajoen ja Sellon joukkomurhat. Siitä, että tekijät ja heidän motiivinsa olivat aivan erilaiset, lautakunnan enemmistö ei piitannut. Kaikkein karkeinta on Myyrmannin pommi-iskun unohtaminen.

Hauleilla vuoratun pommin valmistanut ja sen Myyrmannin kauppakeskukseen v. 2002 kantanut nuorukainen oli iältään ja elämäntilanteeltaan lähes identtinen Jokelan ja Kauhajoen tappajien kanssa. Hänellä oli myös ollut koulussa aivan samanlaisia sosiaalisia ongelmia, kuin kahdella muulla nuorukaisella. Kolmikosta varsinkin Myyrmannin ja Jokelan tappajat ovat tekijäprofiililtaan niin samanlaisia, kuin se yleensä on mahdollista. Nämä kolme muodostavat selvästi yhden ryhmän rikoksia. Niitä yhdistää myös joukkomurhan pitkäaikainen suunnittelu.

Sellon tappaja on erilainen - ja tavanomaisempi. Mustasukkaisuus on tavallinen henkirikoksen syy tai käynnistäjä. Myös luvaton ase on tavanomaista.

Miten on mahdollista, että lautakunta sivuutti Myyrmannin, ja sen sijaan kytki Jokelan ja Kauhajoen koulupojat keski-ikäisen miehen mustasukkaisuus-amokiin? Jaottelu on mielivaltainen, suorastaan väkivaltainen. Tähän ei ole uskottavaa ja samalla kunniallista selitystä.

Saurin ja kumppanien temppu ei voi olla vahinko, se ei voi johtua tiedon puutteesta. Teko on tahallinen. Lautakunnalla on ollut tarve selittää joukkomurhat välineellä. Joukkomurhat tapahtuivat, koska tekijöillä oli puoliautomaattinen ampuma-ase, haluaa lautakunta väittää. Tähän väitteeseen ei Myyrmannin kotitekoinen pommi tietenkään istu, joten Myyrmanni sai häipyä unohduksiin. Myyrmanni on kuitenkin tärkeä, jos halutaan ehkäistä tällaisia tekoja ennalta. Pommi osoittaa, että tappaja löytää kyllä keinot, jos tappamisen halu on riittävän suuri. Ongelma on, miten päästä väliin, ennen kuin halu on liian suuri.

Jos lautakunnan tarkoitus oli väittää, kuten on tulkittu, heidän pitävän nimenomaan pistoolia erityisen vaarallisina, voimme olla kiitollisia siitä, että Jokelan ja Kauhajoen tappajien asetuntemus oli yhtä surkea kuin Saurin konklaavilla. Jos he olisivat tienneet paremmin, he olisivat saattaneet  valita huomattavasti tehokkaamman välineen. Haulikon. Se on lyhyellä etäisyydellä tehokkain ase ihmistä vastaan.

Saurin lautakunta teki sikäli työtä käskettyä, että isommatkin herrat ovat halunneet selittää joukkomurhat pistooleilla. Vielä Jokelan jälkeen viranomaiset puhuivat Suomen kahdesta joukkomurhasta, Myyrmannin ja Jokelan. Kauhajoen jälkeen viranomaiset puhuivat edelleen kahdesta joukkomurhasta. Myyrmannin aktiivisen unohtamisen aloitti ensimmäisessä Kauhajoki-tiedotustilaisuudessaan pääministeri Matti Vanhanen. Siitä tuli suorastaan Suomen virallinen linja: "Me puhumme vain Jokelasta ja Kauhajoesta". Näin voidaan painaa villaisella joukkomurhia edesauttaneet keskeiset syyt, kuten terveydenhuollon, erityisesti kouluterveydenhuollon voimavarojen kuristaminen.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tilastoista vuosilta 2002 – 2009 ilmenee, että luvallisilla pistooleilla ja revolvereilla surmataan tavanomaisena vuonna keskimäärin 1,9 henkilöä. Henkirikoksia tehdään vuosittain välillä 120 - 140, joten luvalliset pistoolit eivät voi olla ongelman ydin. Ampuma-aseet eivät ole ylipäänsä ole keskeinen tekijä suomalaisessa henkirikollisuudessa. Pitkän aikavälin tilastojen mukaan noin joka kuudes tappo ja murha tehdään ampumalla ja näistä kaksi kolmesta luvattomilla aseilla.

Jos asiat voitaisiin ratkaista sellaisilla kielloilla, kuin mihin Saurin lautakunta uskoo, pitäisi kieltää  alkoholi. Suomalaisista tappajista - kuten myös uhreista - on ¾ juovuksissa, yleensä perusteellisesti. Viina on selvästi suomalaisen henkirikollisuuden tärkein yksittäinen tekijä ja käynnistäjä. Kieltolakiin ei kuitenkaan uskone kukaan.

Mikko Niskasaari
toimittaja

TOINEN kantelu valtioneuvoston oikeuskanslerille

Asealan asiantuntijat tekivät uuden kantelukirjelmän liittyen eduskuntakäsittelyssä parhaillaan olevaan ampuma-aselakiesitykseen (HE 106/2009). Oikeuskanslerinvirasto antoi 21.1.2010 vastauksen aikaisempaan kantelukirjelmään ja kantelijoiden mielestä kaksi kirjeessä mainittua seikkaa jäivät edelleen epäselviksi. Kantelijat haluavat kiinnittää valtioneuvoston oikeuskanslerin huomiota erityisesti seuraaviin asioihin;
1. hyvän hallintotavan ja hyvän hallinnon noudattamisen valvonta
2. aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje.

Lue uusi kantelukirje kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Aikaisempi kantelukirje luettavissa tästä linkistä.

OKV:n vastaus 1. kantelukirjeeseen tästä linkistä.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Pääministeri puolustaa laillisia elinkeinoja?

Elinkeinolla ja elinkeinolla on merkitystä. Toisilla ei ole väliä mutta toisia puolustetaan oikein pääministerin voimin.

"Pääministeri totesi turkistarhauksen olevan laillinen ammatti, joka työllistää tuhansia ihmisiä. Myös suomalaiset turkikset tunnetaan maailmalla laadukkaina, Vanhanen kirjoitti. Nyt havaitut puutteet ovat hänen mukaansa korjattavissa, eivätkä ole syy kokonaisen elinkeinon lopettamiseen."

Keskustalaisen pääministerimme maatalousyrittäjien tukeminen näyttäisi olevan korkealla, mutta muut yrittäjät eivät välttämättä ole mitään. Matin mielestä turkistarhauksessa nyt havaitut puutteet ovat korjattavissa eivätkä ole syy kokonaisen elinkeinon lopettamiseen. Mitkähän Matin mielestä sitten ovat korrekteja syitä kokonaisen elinkeinon lopettamiseen. Onko esim. muutaman sekopään aseen kanssa heilumiset ja mielenterveydestä tinkiminen yhteiskunnassamme oikea syy lopettaa kokonainen elinkeino?

Lukijalle pieni vinkki, tutustu koko artikkeliin ja vaihda mielessäsi pääministeri Vanhasen puheeseen "ase-elinkeino" ja "aseet" turkistarhauksen ja turkisten tilalle. Erona turkistarhaajiin tällä tarkoin erityislailla määritellyn laillisen elinkeinon harjoittajilla on ainakin se, että asekauppiaat eivät ole mokanneet tai ryhtyneet kohtelemaan kauppatavaraansa vastoin lakia. Tämä huolimatta siitä, että alan yrittäjät ovat olleet erittäin ahtaalla ministeriön ja hallituksen toimien johdosta.

Kuriositeettina, turkistarhaus on luonut aikojensa alusta suomeenkin melkoisen ekokatastrofin. Tarhakarkulaisten ansiosta alkuperäislajejamme (kuten vesikko) on kuollut kokonaan sukupuuttoon. Noita tuholaisia vastaan metsästäjämme tarvitsisivat ehdottomasti myös lyhytpiippuisia "lopetusaseita" eli pistooleja ja revolvereja. Nythän hallussapitolupia ei ns. lopetusaseille saa oikein kirveelläkään ja vanhojakin ollaan keräämässä pois? Citykanien lisäksi Matinkin takapihalla, lautakasan alla, saattaa jatkossa asua pesue alkuperältään amerikkalaisia vihaisia minkkejä joihin ei hurskastelu ja politiikka tehoa.

Lue koko HS:n artikkeli tästä linkistä.


torstai 18. helmikuuta 2010

Kauhajoki-toimikunnan ammattitaito petti

Kauhajoki-toimikunnan enemmistön esitys kieltää kokonaan pistoolit on asealan asiantuntijajärjestöjen mielestä perin hämmästyttävä. Oudoksuttava on myös esityksen perustelu, puheenjohtaja Pekka Saurin sanoin: "Kaikki viime vuosien joukkomurhat on tehty puoliautomaattisella pistoolilla". Toimikunnan jäsenten täytyy tietää, ettei tämä pidä paikkaansa.

Toimikunnan enemmistö on sivuuttanut 2000-luvun joukkomurhista ensimmäisen, iskun Myyrmannin kauppakeskukseen vuonna 2002. Tekijä oli iältään ja elämäntilanteeltaan aivan samanlainen kuin Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhien tekijät. Näiden kolmen tekijäprofiilit ovat varsin tarkkaan yhtenevät. Erona on vain Myyrmannissa käytetty kotitekoinen pommi. Aivan ilmeisesti toimikunnan enemmistö halusi sivuuttaa Myyrmannin yksin siksi, ettei sitä voi hyödyntää pistoolikielto-missiossa. Epämääräisten ideologisten pyrintöjen sekoittaminen vakavaan asiaan osoittaa toimikunnan jäsenten ammattitaidon pettäneen tavalla, jota ei voi puolustella.

Sellon tapaus eroaa noista kolmesta muusta rikoksesta. Tekijä oli sairaalloisen omistushaluinen, hänet tiedettiin väkivaltaiseksi, hän oli uhkaillut ja hänet oli tuomittu mm. ampuma-aserikoksesta ja tekovälineenäkin hänellä oli luvaton ampuma-ase. Hän tosin aloitti murhasarjansa teräaseella. Tapaus olisi voitu estää, jos viranomaisilla olisi resursseja puuttua ennakolta edes näin uhkaaviin tapauksiin.

Ainoaa poliisijäsentään lukuun ottamatta toimikunnan jäsenet eivät ilmeisesti tunne lainkaan ampuma-aseita. Kaikissa ampumistapauksissa sama tuho olisi saatu aikaan millä tahansa ampuma-aseella, useimmilla aseilla huomattavasti pahempi tuho. Myyrmannin, Jokelan ja Kauhajoen tapauksissa on ensin ollut päätös rikoksesta, sen jälkeen on valittu väline. On lisäksi erikoista väittää nuoren miehen tekevän joukko- ja itsemurhan siksi, että hänellä on pistooli.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tilastoista vuosilta 2002 – 2009 ilmenee, että luvallisilla pistooleilla ja revolvereilla surmataan tavanomaisena vuonna keskimäärin 1,9 henkilöä. Henkirikoksia tehdään vuosittain keskimäärin noin 120, joten luvalliset pistoolit eivät voi olla ongelman ydin.

Jos asiat voitaisiin ratkaista tällaisilla kielloilla, niin johdonmukaista olisi kieltää alkoholi, joka on ratkaiseva tekijä ¾ henkirikoksista. Tällaiseen kieltolakiin ei kuitenkaan uskone kukaan.

Suomessa on 670 000 ampuma-aseen omistajaa, ja on kohtuutonta syyllistää heitä aina, kun terveydenhuollon, erityisesti mielenterveystyön vuosikymmenten aikaisten laiminlyöntien seuraukset tulevat näkyviin.


Lisätietoja:
Jukka Sassi - Asehistorian Liitto ry
puh. 0400-898 634 sähköp. puheenjohtaja@asehistorianliitto.fi

Timo Huikkala - Asekauppiaiden Liitto ry
puh. 0400-632 088 sähköp. toimisto@asekauppiaat.fi

Caspar von Walzel - Svenska Reservofficersklubb rf
puh. 050-3534714 sähköp. caspar@hsrk.fi


tiistai 16. helmikuuta 2010

Ampuma-aselautakunnan tilanteesta

Ampuma-aselautakunta uinuu

Sisäasiainministeriön alainen ampuma-aselautakunta ei ole antanut toistaiseksi yhtään lausuntoa ristiriitaisen vastaanoton saaneesta ampuma-aselakiesityksestä, joka on eduskunnassa valiokuntakäsittelyssä. Ei ole tiedossa, että se olisi lausumassa siitä lähitulevaisuudessakaan. Syy lautakunnan passiivisuuteen on, ettei sitä ole olemassakaan. Edellisen lautakunnan toimikausi päättyi 31.12.2009 eikä uutta lautakuntaa ole nimetty. Ei myöskään ole tiedossa milloin nimitys tapahtuu.

Sisäasiainministeriö nimitti lautakunnan syksyllä 2009 vain muutamaksi kuukaudeksi, sen toimikausi päättyi 31.12.2009. Syyksi lyhyeen toimikauteen asettamispäätöksessä kerrottiin poliisin hallinnon uudistaminen. Poliisihallitus aloitti 1.1.2010, josta lähtien lautakunta toimii Poliisihallituksen yhteydessä. Edellisessä asettamispäätöksessä luvattiin nimittää uusi lautakunta 1.1.2010 alkavalle toimikaudelle. Tätä ei ole tapahtunut. Helmikuun 12. päivä arpajais- ja asehallintoyksikön (AAHY) edustaja Liisa Timonen kertoi, että asiasta vastaavalle poliisijohtaja Anne Aaltoselle on laadittu luonnos uudeksi lautakunnaksi, "mutta sitä ei ole Poliisihallituksen syntykiireissä ehditty vielä esitellä".

Viivyttely on oudoksuttavaa jo yksin siksi, että ampuma-aselautakunta on lakisääteinen elin, sitä edellyttää nykyisen ampuma-aselain 117a §, joka lisättiin lakiin vuonna 2001. Se oli osa valtion virallista politiikkaa, jossa korostetaan kansalaisten ja näiden järjestöjen mahdollisuutta osallistua päätöksentekoon jo asioiden valmisteluvaiheessa. Edellisen lautakunnan jäsenistä enemmistö edusti kansalaisjärjestöjä ja ammattipiirejä.

Aselain muutoksen käsittely on eduskunnassa jo pitkällä, valiokuntien lausuntojen odotetaan valmistuvan keväällä. Uhkana on, että lautakunta, jonka tehtävänä on lausuntojen antaminen aselakiin liittyvistä asioista, ei ehdi ennen eduskuntakäsittelyä lausumaan laista eikä siihen liittyvästä asetusluonnoksesta, jonka laadinta on ilmeisesti loppusuoralla. Sisäministeriö ei ole suostunut kertomaan asetuksen sisällöstä mitään, vaikka aselain muutoksessa siirrettäisiin monia keskeisiä asioita säädettäväksi asetuksella.


Deaktivointiohjeet ohi lautakunnan

Ampuma-aselautakunta kokoontui viimeksi 8.12.2009 ja käsitteli muun muassa AAHY:ssa valmisteltuja ampuma-aseiden deaktivointiohjeita. Lautakunnan päätti äänestyksellä, äänin 5-2, asiantuntijajärjestöjen kannattaessa ja AAHY:n edustajien vastustaessa, että lautakunta haluaa sisäministeriön pyytävän siltä lausunnon ampuma-aseiden uusista deaktivointiohjeista, jotka olivat tuolloin AAHY:ssä pitkälle valmistellut.

Vastoin päätöstä lautakunnan lausuntoa ei pyydetty eikä odotettu, vaan sisäministeriö antoi uudet ampuma-aseiden deaktivointiohjeet 14.1.2010. Alan asiantuntijajärjestöt ja niiden edustajat aselautakunnassa olivat kritisoineet ohjeita, koska ne johtaisivat historiallisesti arvokkaiden esineiden tuhoamiseen ja siksi todennäköisesti lopettavat ihmisten halun deaktivoida aseet, joita ei enää tarvita, tai jotka eivät sovellu metsästykseen tai urheiluammuntaan.

Samaan aikaan ilmeni, ettei lautakunnan päätöstä oltu kirjattu edes lautakunnan kokouksesta laadittuun pöytäkirjaluonnokseen. Pöytäkirjan kuitenkin tulee antaa oikea tieto kokouksen kulusta ja päätöksistä; erityisen tärkeää on että lakisääteisen lautakunnan pöytäkirjaan merkitään oikein tehdyt päätökset.


Valtioneuvoston demokratiatavoitteet

Vanhan lautakunnan sivuuttaminen asiassa, jossa se nimenomaan on halunnut lausunnon antaa, samoin kuin uuden lautakunnan jättäminen nimeämättä sopii huonosti valtioneuvoston viralliseen linjaan lisätä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia.

Oikeusministeriön tiedotteessa 4.2.2010 todetaan:
"Demokratian toteutuminen edellyttää julkista kansalaiskeskustelua asioiden valmistelun ja päätöksenteon yhteydessä. Tarkoituksena on jatkossa toteuttaa hallituskausittain kansalaisten laaja tulevaisuuskeskustelu. Vuorovaikutusta kansalaisten, päätöksentekijöiden sekä asioita hallinnossa valmistelevien kesken parannetaan ja kansalaisten kuulemismenettelyä ministeriöissä vahvistetaan".

Valtioneuvoston periaatepäätös demokratian edistämisestä Suomessa löytyy pdf-tiedotteena oikeusministeriön verkkosivuilta www.om.fi

Mikko Niskasaari
Toimittaja

******************************

LIITE: HE 110/2000 - Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ampuma-aselain muuttamisesta


117 a §. Ampuma-aselautakunta.

Pykälässä säädettäisiin, että sisäasiainministeriön yhteydessä toimisi ampuma-aselautakunta, joka antaisi ministeriön pyynnöstä lausuntoja tämän lain soveltamisalaan kuuluvista asioista. Lautakunnalla tulisi olla laaja mahdollisuus antaa lausuntoja sellaisista asioista, joissa ministeriö katsoisi lautakunnan lausunnon olevan hyödyllinen. Kuitenkin tässä laissa säädettyjen lupapäätösten ratkaiseminen on siinä määrin viranomaistoimintaa niihin liittyvien yleisen järjestyksen ja turvallisuuden säilymistä korostavien seikkojen vuoksi, ettei lautakunnalla tulisi olla yleistä lausunnonantovaltaa niitä koskevien lupahakemusten osalta. Tämä ei kuitenkaan estäisi ministeriötä pyytämästä lausuntoa lautakunnalta myös jonkin yksittäisen lupa-asian ratkaisemiseen liittyvästä seikasta, jos ministeriö katsoisi sen hyödylliseksi asian käsittelyssä. Tällöin tulisi kuitenkin korostetusti ottaa huomioon se, että 113 §:n 2 momentissa säädetään ampuma-asetta, aseen osaa, patruunoita tai erityisen vaarallisia ammuksia koskevat lupahakemukset, ennakkosuostumukset, suostumukset ja asekeräilijälle annettavaa hyväksyntää koskevat hakemukset sekä asiassa annetut päätökset salassa pidettäviksi asiakirjoiksi. Ministeriö voisi siten pyytää lausuntoja niitä koskevista asioista vain yleisellä tasolla siten, ettei yksittäisten hakemusten ja päätösten sisältö yksilöidysti paljastuisi. Tällöin esimerkiksi asekeräilijän hyväksyntää koskevan hakemuksen liitteenä olevan keräilysuunnitelman sisällöstä voitaisiin tarvittaessa pyytää lautakunnan lausunto, jollei keräilysuunnitelmaa suoraan liitettäisi lausuntopyyntöön ja lausuntopyynnöstä ei mitenkään voitaisi yksilöidä hakijaa henkilötietojen, paikkakunnan tai muiden vastaavien seikkojen perusteella. Tarkoitus ei kuitenkaan olisi se, että ministeriö ennen sen ratkaistaviksi säädettyjen lupapäätösten tekemistä säännönmukaisesti aina pyytäisi lautakunnalta lausunnon, vaan lausunto olisi syytä pyytää vain periaatteellisista kysymyksistä, joilla olisi yleisempää merkitystä. Päätöksen lausunnon pyytämisestä tekisi aina sisäasiainministeriö.

Tarkemmat säännökset lautakunnan toiminnasta, kokoonpanosta, jäsenten määräämisestä ja nimittämisestä sekä toimikaudesta ja kokoontumisesta annettaisiin asetuksella.

maanantai 15. helmikuuta 2010

MYYTTEJÄ JA MIELIKUVIA MURTAMASSA

Aselain muuttamisen tarvetta perustellaan myyteillä ja mielikuvilla, joilla ei ole katetta elävässä elämässä. Suosittu myytti on suomalaisten poikkeuksellisen suuri ampuma-aseiden määrä, mikä saman tarinan mukaan selittäisi Suomen korkeat henkirikosluvut. Myytti ei pidä paikkaansa, mutta silti sitä on levittänyt myös sisäministeriö, erityisesti asiassa on ahkeroinut ministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen (sd).

Väitteen mukaan Suomessa olisi ampuma-aseita asukasta kohden neljänneksi eniten maailmassa, Yhdysvaltojen, Jemenin ja Norjan jälkeen. Väitteen kelpaaminen jopa viranomaisten tiedotukseen on oudoksuttavaa, sillä se tiedetään myös sisäministeriössä vääräksi, ja väärän tiedon lähde tunnetaan.
Virheellinen tieto on peräisin sveitsiläisestä tutkimuksesta "Small Arms Survey 2007". Siinä väitetään Suomessa olevan yksityishenkilöillä luvallisia ja luvattomia aseita yhteensä 2,1 – 3,6 miljoonaa, mikä tarkoittaisi 41 - 69 ampuma-asetta jokaista 100 asukasta kohden. Haarukka on kovin suuri, erityisesti kun puhutaan valtiosta, jossa on tiukka aselaki.

Tosiasiassa aserekisterissä on vajaat 1,6 miljoonaa ampuma-asetta. Sveitsiläistutkijat olettivat Suomessa olevan lisäksi 1-2 miljoonaa luvatonta asetta. Oletus ei perustu mihinkään. Suomalaisarviot luvattomista aseista liikkuvat muutamasta kymmenestä tuhannesta enintään 100 000 kappaleeseen.
Vielä kesällä 2007 sisäministeriö oikaisi tutkimuksen virheen heti, kun sai siitä tiedon. ”Aseluvanhaltijoiden lukumäärä Suomessa on noin 650 000 eli noin 12 prosentilla suomalaisista on ampuma-ase. Sveitsiläistutkimuksessa käytetyllä laskutavalla saadaan tulokseksi yhteensä noin 32 luvallista ja luvatonta ampuma-asetta sataa asukasta kohden”, kerrotaan ministeriön tiedotteessa 29.8.2007.

Kaksi vuotta myöhemmin sama ministeriö kirjasi aselain muutosesityksen perusteluihin saman sveitsiläistutkimuksen saman perättömän väitteen Suomesta neljänneksi aseistetuimpana maana. Olisi mielenkiintoista kuulla, oliko se vahinko vai tahallinen teko. Toki lain perusteluista löytyy myös oikea luku, Suomen asetiheys on 30 luvallista asetta sataa asukasta kohden.
Suomen lisäksi 30 – 35 ampuma-asetta 100 henkilöä kohden on esimerkiksi Itävallassa, Kanadassa, Kreikassa, Ranskassa, Ruotsissa ja Saksassa. Olemme hyvässä seurassa.

Ryhmässä myös näkyy, ettei ampuma-aseiden määrä korreloi henkirikosten määrään. Suomessa tehdään 2,5 - 3 tappoa ja murhaa 100 000 asukasta kohden. EU:ssa vähiten surmataan Saksassa, suhdeluku on selvästi alle 1, vaikka asetiheys on sama kuin Suomessa.
Korrelaation puute näkyy myös maissa, joissa aseita on vähän. Venäjällä aseita on 9 kappaletta sataa asukasta kohden, mutta henkirikoksia kaksi kertaa enemmän kuin Suomessa.

Luvalliset aseet eivät ole Suomessa tavallinen, vaan pikemminkin poikkeuksellinen tappoväline. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen pitkän aikavälin tilastojen mukaan noin kuusi (6) prosenttia henkirikoksista tehtiin luvallisella ampuma-aseella; lisäksi luvattomilla tehtiin noin joka kymmenes tappo. Ajanjaksolla 2002-2008 osuus oli hieman korkeampi, henkirikoksista 17 prosenttia tehtiin ampuma-aseilla, niistä puolet luvallisilla aseilla. Jaksoon sisältyvät Jokelan ja Kauhajoen joukkomurhat.

Kun myytit murretaan, aselain muuttamiselle jää kovin vähän perusteita.

Mikko Niskasaari
toimittaja

Lue myös 'Suomen asetiheys on tavanomaista tasoa' -artikkeli tästä linkistä.

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Kuinka Suomalaiset kuolevat?


Ohessa Suomalaisten yleisiä kuolinsyitä viimeiseltä viideltä vuosikymmeneltä eli vuodesta 1969 vuoteen 2008. Tilastoissa on esitetty erilaisia tapaturmaisesti kuolleita, rikoksen seurauksena kuolleita ja kuriositeettina myös HIV-kuolleita henkilöitä.

Jos seuraavia tilastoja vertaa vaikkapa luvallisella pistoolilla henkensä menettäneisiin (alle 2kpl/vuosi), poistaen viimeaikaiset 'tilastopiikit', niin kysymyksessä on hyttysen jätökset valtameressä. Siitä huolimatta näiden tilastopiikkeinä toimivien tragedioiden myötävaikutuksella ollaan ruoskimassa lähemmäs miljoonaa ammunnan harrastajaa, joilla ei ole mitään tekemistä em. henkirikosten kanssa.

Härskeimmät populistit tohtivat sotkea aselakikeskusteluun jopa korkeaa itsemurhatilastoa. Tähän selitys lienee se, että esineistä on helpompi säätää lailla kuin pitää hyvinvointiyhteiskunnassamme huolta kunnollisista mielenterveyspalveluista?

Kun tarkastellaan oheisia tilastokäppyröitä niin merkillepantavaa on se, että esim. tavalliset keittiöjakkarat ovat niin vaarallisia, ettei asekuolemat ole niiden tuhovoimaan mitenkään verrattavissa? Missä siis viipyy keittiöjakkaroiden kieltolakiesitys? Samalla voidaan myös kysyä millähän lainsäädännöllä ja aikataululla meinataan laittaa kuriin kaikki pumpulivaltakuntamme HIV-kuolleet? Liikennekuolemista ei tässä yhteydessä edes vaivauduttu kommentoimaan.



[Huom. Kuvia klikkaamalla saat ne näkymään suurempana,
takaisin pääset selainohjelman back/edellinen -toiminnolla]

perjantai 5. helmikuuta 2010

PUHEENVUORO ASEOIKEUKSIEN PUOLESTA

Arvoisa aseistettu kansalainen! Koska seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa enää hieman yli vuosi, on syytä muistuttaa eräistä tosiasioista.

Kuten kaikki tiedämme, suomalainen aseharrastaja on elänyt lainsuojattomassa tilassa vuoden 2007 Jokelan joukkomurhasta lähtien. Tilannetta pahensivat entisestään Kauhajoen tragedia vuonna 2008 ja kauppakeskus Sellon verilöyly 2009. Suorastaan hämmästyttävällä tavalla 600 000 mihinkään syyllistymätöntä ammunnan ja metsästyksen harrastajaa sekä asekeräilijää ovat päätyneet poliitikkojen, median ja virkamiesten sylkykupeiksi ja kiusanteon kohteiksi.

Poliittiselle eliitille laillisten aseiden ja aseharrastajien demonisointi on helppo ja tehokas keino kääntää yleisön katse pois sellaisista asioista, jotka oikeasti vaikuttivat Jokelassa, Kauhajoella ja Sellossa, esim. nuorison mielenterveyspalvelujen häikäilemättömästä alasajosta sekä lepsusta ja ”humaanista” kriminaali- ja ulkomaalaispolitiikasta.

Tiedotusvälineiden toimintaa leimaa ideologinen hysteria yhdistyneenä tietämättömyyteen ja journalistiseen laiskuuteen. Kun valtakunnan suurin sanomalehti kertoo, että Kauhajoen ampujan Walther P22 Target –pienoispistooli on ”viranomaiskäyttöön suunniteltu sarjatuliase”; kun jokainen humalaisen kädessä vilahtanut starttirevolveri, ilmapistooli tai akkuporakone uutisoidaan ”järeänä käsiaseena”; kun laillisten aseiden lukumäärästä tai niillä tehdyistä rikoksista valehdellaan sumeilematta, on selvää, että tämä on omiaan lietsomaan tavallisen kansan keskuudessa paniikkia ja ”kielletään kaikki!”-ilmapiiriä.

Median ja poliitikkojen toimintaa ikävämpää on kuitenkin viranomaismielivalta, viranomaisen kun pitäisi perustuslain mukaan noudattaa kaikessa toiminnassaan lakia. Jokelan jälkeen paniikissa julkaistu Aselupakäytäntöjen Yhtenäistämisohje (AYO) oli kokoelma älyttömyyksiä ja suoranaisia laittomuuksia. Esimerkkejä ensin mainituista olivat luvanhakijalta vaadittu lääkärintodistus, jollaista suurin osa lääkäreistä ei suostunut kirjoittamaan ja joka ei kirjoitettunakaan todistanut hakijasta yhtään mitään, sekä kaikkien käsiaselupaa hakevien haastatteleminen kahden poliisihenkilön voimin riippumatta siitä, montako käsiaselupaa hakijalla oli ennestään hallussaan.

AYO:n lainvastaisuuksista eniten ovat puhuttaneet käsiaselupien automaattiset määräaikaisuudet ilman laissa edellytettyjä ”erityisiä syitä”.

Paljon suitsutettuun yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen AYO:lla ei tietenkään ollut mitään vaikutusta, mutta lupahakemusten käsittelyajat sillä saatiin venytettyä useisiin kuukausiin ja käsittelymaksu nostettua yli kaksinkertaiseksi. Sillä myös ajettiin asealan elinkeinonharjoittajat ahdinkoon ja lisättiin entisestään aselupakäytäntöjen epäyhtenäisyyttä paikkakunnittain. Siinä missä yksi poliisilaitos yrittää AYO:nkin oloissa pitää toiminnassaan yllä jonkinlaista tolkkua, toisessa sovelletaan haastattelu-, lääkärintodistus- ja määräaikaisuuspelleilyä jopa metsästyshaulikoihin.

Tapa, jolla uutta ampuma-aselakia on valmisteltu, on kaikilta osiltaan irvikuva hyvästä hallintotavasta. Tämä käy ilmi kahdeksan asealan järjestön oikeuskanslerille 28.10.2009 jättämästä laajasta ja yksityiskohtaisesta kantelusta, jonka tiedotusvälineet valitettavasti ja odotetusti vaikenivat kuoliaaksi.

Tässä tilannekatsauksessa ei liene kenellekään mitään uutta. Sen sijaan on syytä tarkastella, miten aseharrastajat itse ovat tilanteessa toimineet ja miten heidän pitäisi toimia. Tavallisin vastarinnan muoto lienee harrastajien omilla keskustelufoorumeilla ja omissa painojulkaisuissa urputtaminen. Astetta aktiivisemmat lähettävät päättäjille palautetta, kuka enemmän kuka vähemmän rakentavaan sävyyn.

On selvä asia, että omassa porukassa jupiseminen ei edistä tavoitteita, mutta kansalaispalautteenkaan tehoon ei kannata liikaa luottaa. Se nimittäin perustuu sellaiseen virheelliseen oletukseen, että asehysteerikoiden väärien mielipiteiden taustalla olisivat väärät tiedot, ja että kun nämä väärät tiedot korjataan, myös väärät mielipiteet korvautuvat oikeilla.

Melko pian Kauhajoen jälkeen lähetin sähköpostia valikoiduille kansanedustajille. Pyrin lyhyesti, ytimekkäästi ja ystävällisesti selittämään, miksi käsiaseiden kieltäminen ja muut ehdotetut paniikkiratkaisut eivät lisäisi turvallisuutta tai muutakaan hyvää. Eräs Vasemmistoliiton naispuolinen edustaja, joka on Heckler&Koch MP5:n toimintatapaa koskevilla asiantuntijalausunnoillaan saavuttanut aseharrastajien jakamattoman suosion, vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi, että pitkällä tähtäyksellä turvallisuutta voidaan tietysti lisätä vain lisäämällä ihmisten välistä rakkautta, mutta lyhyellä tähtäyksellä on hyvä kieltää käsiaseet.

Huomaatte ehkä, mitä tarkoitan. Näiden ihmisten kanssa ei voi eikä pidä keskustella. Eivät he vaadi aseiden kieltämistä siksi, että he itsekään uskoisivat turvallisuuden sillä tavalla lisääntyvän. ”Turvallisuus” on heille vain tapa rationalisoida oma hurmahenkinen ristiretkensä. Sinun aseesi ovat heille pakkomielle. Ne on saatava sinulta pois, hinnalla millä hyvänsä. He eivät nuku öitään rauhassa niin kauan kuin maassamme on yksikin yksityisessä omistuksessa oleva ampuma-ase.

Fanaattisia asevastustajia on tietenkin päätöksentekijöistä vain pieni osa. Suurempi ongelma on se enemmistö, jolle asia on täysin yhdentekevä tai ei ainakaan niin tärkeä, että sen vuoksi kannattaisi tehdä olonsa epämukavaksi tappelemalla ”ajan henkeä” vastaan. Valtaosa esimerkiksi eduskunnan porvarillisista broilereista ei suhtaudu aseisiin kielteisesti tai muutenkaan intohimoisesti. Jos harrastaja lähestyy heitä, he vakuuttavat pitävänsä metsästystä ja ampumaurheilua hienoina asioina, joiden tulevaisuus on taattava. Tällä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä, koska sosiaalisen paineen ja viimeistään ryhmäkurin vuoksi he äänestävät kiltisti ”kyllä” aivan mille tahansa lakiesitykselle, jonka Anne, Ritva, Jouni ja Mika sisäministeriöstä heidän eteensä kantavat.

Varoittavana esimerkkinä toimikoon helmikuussa 2009 hyväksytty, RKP:n ja Vihreiden masinoima katastrofaalinen ulkomaalaislaki, jonka hedelmiä tällä hetkellä poimitaan. Yksityiskeskusteluissa oli vaikea löytää kokoomuslaista tai keskustalaista poliitikkoa, joka olisi kannattanut kyseistä lakia. Silti joka ainoa kokoomus- ja keskustaedustaja äänesti laille ”kyllä”. Koska Jyrki ja Matti komensivat. Juuri samoin tulee tapahtumaan uuden ampuma-aselain kanssa.

Tämän lisäksi on muistettava, että aseharrastajien ja metsästäjien sekä heidän perheenjäsentensä äänet kelpaavat kyllä aivan kaikille. Tästä seuraa, että vaalien lähestyessä kansanedustajaehdokkaat vastaavat kysymyksiisi juuri sitä, mitä he olettavat sinun haluavan kuulla. Kenenkään sanaan ei voi eikä pidä luottaa. Jos ehdokkaasi on ollut tähän asti passiivinen uuden ampuma-aselain suhteen, hän tulee olemaan sitä myös jatkossa. Meidän etujamme ei turvata ja edistetä lämpimillä ajatuksilla vaan teoilla. Vain ehdokkaasi tosiasiallisella toiminnalla on merkitystä.

Aseharrastajat kyselevät, mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä. Ensimmäinen neuvo on tietenkin se, että jokaisen pitää juuri nyt ostaa mahdollisimman paljon mahdollisimman laadukkaita aseita, jotta niiden pakkolunastaminen tulisi valtiolle mahdollisimman kalliiksi. Vakavasti puhuen voidaan listata ainakin kolme ongelmaa harrastajien asenteessa:

1) Vaikka meitä on yli puoli miljoonaa, meillä ei ole minkäänlaista painoarvoa edes itseämme koskevissa kysymyksissä. Tämä johtuu siitä, että me emme koe muodostavamme yhtä intressiryhmää. Reserviläisampujat, kilpa-ampujat ja metsästäjät istuvat kukin omassa poterossaan ja toivovat, että jospa juuri heidän pyssyjään ei vietäisi, viekää ne kaikki muut.
Vihulainen ei kuitenkaan ole kiinnostunut vain ”järeistä”, ”erityisen tulivoimaisista”, ”pelottavan näköisistä”, ”helposti kätkettävistä” tai ”lähes sarjatulta ampuvista” aseista. Kuten ylempänä sanoin, heidän tavoitteenaan ei ole luoda turvallisempaa Suomea vaan lopettaa yksityinen aseenomistus. Tämä tavoite on toteutunut vasta, kun viimeinenkin loukkupistooli ja ampumahiihtopienoiskivääri on sulatossa. Epämääräisillä vakuutteluilla ”vakavamielisen ampumaharrastuksen” edellytysten turvaamisesta sisäministeriön joukot panevat ammunnanharrastajat puukottamaan toisiaan selkään eli toteuttavat perinteistä ”hajoita ja hallitse” –tekniikkaa.

2) Harrastajat ovat kyvyttömiä tai haluttomia näkemään tilanteen vakavuutta. Kansliapäälliköiksi, tarkastajiksi ja viranomaistoiminnan laillisuuden vartijoiksi ei ole nimitetty asenteellisia ja epäpäteviä ihmisiä sattumalta. Heidät on harkiten sijoitettu asemiinsa toteuttamaan ylimmän valtiojohdon missioita, joista yksi on siviiliväestön riisuminen aseista.
Koska tilanteen vakavuutta ei nähdä, ollaan haluttomia arvioimaan perusteellisesti uudelleen omaa äänestyskäyttäytymistä. Ehdokkaallasi ei ole mitään syytä nähdä vaivaa ja terästäytyä etujesi valvonnassa, jos hän saa äänesi joka tapauksessa. Aseenomistajia on mahdollista kyykyttää samasta syystä kuin vammaisia: heidän kyykyttämisestään poliitikon ei tarvitse maksaa poliittista laskua. Tämän on muututtava. Tämä on onneksi se kohta, johon harrastajat – ja vain harrastajat – voivat itse vaikuttaa.

3) Harrastajat tyytyvät ottamaan iskuja vastaan, puolustamaan saavutettuja asemia ja esittämään minimaalisia toiveita, mikä fanaattista vastustajaa vastaan taisteltaessa johtaa askel askeleelta perääntymiseen, kunnes kaikki on menetetty. Aloite on otettava omiin käsiin. On härskisti lyötävä neuvottelupöytään oma agenda. Tällä tavoin saadaan tinkimisvaraa ja osoitetaan lisäksi, että me emme todellakaan häpeä omaa hienoa harrastustamme.

Mikä tällainen oma agenda voisi olla? Esimerkiksi se, että asekohtaisesta lupajärjestelmästä luovuttaisiin kokonaan ja siirryttäisiin henkilön soveltuvuutta arvioivaan ”aseajokorttijärjestelmään”. Samalla luovuttaisiin subjektiivisesta ja viranomaismielivaltaan johtaneesta asekohtaisesta ”tarveharkinnasta” sekä tiettyjen asekategorioiden (kuten tasku- ja ”muiden” aseiden) kontrollista. Onhan itsestään selvä asia, että mikään ase ei tee vaarattomasta ihmisestä sen vaarallisempaa, kun taas vaarallisen ihmisen käsissä mikä hyvänsä ase on äärimmäisen vaarallinen.

Tulevaisuus ei näytä kovin valoisalta. Aseiden kieltäjät surffaavat yleisen hysterian aallonharjalla, ja edes nykyisten oikeuksien säilyttäminen, aselain liberalisoimisesta puhumattakaan, voi vaikuttaa kovin utopistiselta. Suomen itsenäisyyden säilyttäminen vaikutti joulukuussa 1939 varsin utopistiselta tavoitteelta. Esimerkki muistuttakoon meitä siitä, että ihmeitäkin tapahtuu. Ne eivät kuitenkaan tapahdu itsestään vaan tarvitsevat pientä työntöapua. On täysin mahdollista, että vuoden 2015 eduskuntavaaleihin tultaessa sinä olet jo entinen aseistettu kansalainen täysin riippumatta siitä, miten toimit. Sellainenkin kohtalo on kuitenkin helpompi sietää, ellei siitä tarvitse syyttää omaa tyhmyyttään.

Mieti hyvin tarkkaan, mitä teet äänestyskopissa keväällä 2011. Älä äänestä sellaisia ehdokkaita, jotka eivät tähän astikaan ole puolustaneet asiaasi. Älä äänestä niitä, jotka eivät sitoudu vähintään vastustamaan kaikkia heikennyksiä nykytilanteeseen nähden. Äänestä kaikkein mieluiten sellaisia ehdokkaita, jotka sitoutuvat edistämään ja ajamaan parannuksia nykytilanteeseen nähden.

Jussi Halla-aho, kaupunginvaltuutettu, Helsinki

Kannanottoon yhtyvät allekirjoituksellaan:
Juho Eerola, kaupunginvaltuutettu, Kotka
James Hirvisaari, kaupunginvaltuutettu, Asikkala
Olli Immonen, kaupunginvaltuutettu, Oulu
Teemu Lahtinen, kaupunginvaltuutettu, Espoo
Maria Lohela, kaupunginvaltuutettu, Turku
Heikki Luoto, kaupunginvaltuutettu, Tampere
Johannes Nieminen, kaupunginvaltuutettu, Vantaa
Pasi Salonen, kunnanvaltuutettu, Vihti
Riikka Slunga-Poutsalo, kaupunginvaltuutettu, Lohja

Lue myös: "MIKÄ TÄTÄ MAATA VAIVAA"

torstai 4. helmikuuta 2010

Ajankohtaista aselakiasiaa laidasta toiseen

Eduskunnassa sattuu ja tapahtuu...

"Hallintovaliokunnassa keväällä: Ase- ja arpajaislait sekä Paras-hanke

Hallituksen esitys käsiaseiden saannin rajoittamisesta (HE 106/2009) työllistää alkaneen kevätistuntokauden aikana useita valiokuntia. Hallintovaliokunta pääsee muotoilemaan aselain uudistuksesta mietintöä sen jälkeen, kun perustuslaki-, puolustus- sekä maa- ja metsätalousvaliokunta ovat antaneet asiasta lausunnon.

Hallitus esittää, että pistoolien, pienoispistoolien, revolvereiden ja pienoisrevolvereiden saatavuutta rajoitetaan siten, että käsiaseeseen saa luvan vain 20 vuotta täyttänyt henkilö, joka on harrastanut aktiivisesti ammuntaa vähintään kaksi vuotta ampumaseuran jäsenenä. Luvanhakijan pitää myös esittää ampumaseuran ampuma-asekouluttajan antama todistus harrastuksestaan. Lupa on aluksi määräaikainen."

Lue eduskunnan tiedote kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Samoihin aikoihin toisaalla...

"(Aselaki) Hankkeen toisessa vaiheessa on ollut määrä tarkastella myös mahdollisia muutoksia ampumaratojen perustamista ja ylläpitoa koskevaan samoin kuin vaarallisia esineitä koskevan lainsäädäntöön Lisäksi tarkoituksena on ollut selvittää mahdollisuudet ampuma-aseiden säilyttämisen valvonnan tehostamiseen ja ampuma-aseen lainaamista koskevien säännösten selventämiseen. Tarkasteltavaksi on ollut tarkoitus ottaa myös asetyyppien määritelmiä koskevat muutostarpeet sekä asealan elinkeinoa koskevien säännösten ja ampuma-aseiden tarkastusta koskevien säännösten muutostarpeet. Edelleen on ollut määrä selvittää tarpeet jousiaseiden ja tehokkaimpien ilma-aseiden luvanvaraistamiseen sekä kaasusumuttimia koskevien säännösten uudistamiseen."

Lue sisäasiainministeriön tiedote kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Lisää samasta tuutista...

"Ministeri Holmlund edellytti aselakihanketta koskevassa 14.1.2010 järjestetyssä kokouksessa, että sisäasiainministeriö pyytää Poliisihallitukselta aselainsäädännön uudistamiseen liittyvän selvityksen 31.3.2010 mennessä.

Aselainsäädännön uudistamisen II vaiheessa selvitetään muun muassa seuraavat valtioneuvoston 25.6.2009 antamaan lausumaan sisältyvät seikat:
1. Ampumaurheilukäyttöön soveltumattomien puoliautomaattisten käsiaseiden ja isokaliiperisten revolverien mallien kieltäminen
2. Voimassaolevien vanhojen aselupien uudelleentarkastelu
3. Aseiden säilytystä koskevien säännösten uudistamistarpeet
4. Tehokkaita ilma-aseita ja jousitoimisia aseita koskevan sääntelyn uudistaminen
Samassa yhteydessä arvioidaan muut aselainsäädännön uudistamistarpeet."

Lue sisäasiainministeriön tiedote kokonaisuudessaan tästä linkistä.

Väliin hieman poliisihallitusta...

Poliisihallitus ohjeisti 14.1.10 päivätyssä kirjeessään ampuma-aseen deaktivoimisesta ja aseen osan tekemisestä pysyvästi toimintakelvotttomaksi.

Ohje suomeksi tästä linkistä ja samma på svenska tästä linkistä.



Ja loppukevennyksenä parit "salatut kansiot"...

Hankkeen nimi: Ampuma-aseiden säilyttämiseen tarkoitetusta turvakaapista annetun sisäasiainministeriön asetuksen 3 §:n muuttaminen
Valmistelija : Aulanko, Riitta, lainsäädäntöneuvos, sisäasiainministeriö
Hankenumero: SM094:00/2009

Hankkeen nimi: Ampuma-asetuksen muuttaminen, valtioneuvoston asetuksen valmistelu
Valmistelija : Aulanko, Riitta, lainsäädäntöneuvos, sisäasiainministeriö
Hankenumero: SM102:00/2009

Hankkeen nimi: Valtion omistukseen siirtyneiden ampuma-aseiden ja tarvikkeiden käsittelystä annetun sisäasiainministeriön asetuksen muuttaminen
Valmistelija : Aulanko, Riitta, lainsäädäntöneuvos, sisäasiainministeriö
Hankenumero: SM093:00/2009

tiistai 2. helmikuuta 2010

Asevastainen lobby ja heidän faktansa

Ohessa liitteitä ja linkkejä liittyen edelliseen 'Suomen asetiheys on tavanomaista tahoa' -kirjoitukseen.

Asiantunteva lukija laittaa merkille sen, että mainittu tutkimus on jossakin määrin tarkoitushakuinen ja siksi siihen tulee suhtautua muutenkin kriittisesti kuin vain Suomen lukujen osalta. On aivan luonnollista, että asevastainen lobby on tutkimuksen kuitenkin nielaissut sellaisenaan, ja erityisesti Suomessa asevastainen lobby on saanut tästä tutkimuksesta mainion lyömäaseen, koska Suomesta esitetään siinä virheellistä ja liioiteltua tietoa.

Sisäministeriömme vastasi tutkimuksen tulokseen aikanaan tuoreeltaan, mutta tämä korjattu tieto ei tietysti kelvannut lobbylle, vaan he ovat onnistuneesti pystyneet takomaan mediaan väärää tietoa eli sen, että Suomessa on maailman kolmanneksi eniten aseita. Huvittavinta tässä on se, että HE106/2009 yleisperusteluissa arpajais- ja asehallintoyksikön (AAHY) ansioitunut virkamies Mika Lehtonen on unohtanut tuon itse antamansa tiedotteen vuodelta 2007. Lehtonen esittää perusteluissa, että Suomessa on vähemmän aseita per capita kuin 2007 tiedotteessa mainittu 32/100 pers. (HE106/2009 = 30/100). Kuitenkin HE106/2009 perusteluissa väittää samaan hengenvetoon, että Suomi on asetiheydeltään maailman neljäs. Ojalan laskuopin mukaan 30/100 ei ole sinne päinkään neljäs mutta Lehtosen laskuopin mukaan ilmeisesti kyllä?

Jos pidetään lähtökohtana ja lähellä totuutta olevana lukuna Suomessa 32 asetta / 100 henkilöä (luvalliset ja luvattomat), niin Suomi nousisi yksityisten ihmisten omistamien aseiden tiheydeltään maailman kolmanneksi, eli Sveitsin ohi vasta jos yksityiset henkilöt hankkisivat lisää aseita n. 772 000 kpl. Mikäs siinä, ei muuta kuin lupia hakemaan niin saadaan tiedot ajan tasalle!

Cambridge: Geneva Graduate Institute of International Studies. "Small Arms Survey 2007"

Intermin: Suomen aserekisterissä on noin 1,6 miljoonaa asetta

Wikipedia: Vapaan tietosanakirjan versio samasta tutkimuksesta, jossa Suomen määrä on korjattu

Lue myös aihetta käsittelevä lyhyt artikkeli (julkaistu ESS 7.2.10) tästä linkistä.

SUOMEN ASETIHEYS ON TAVANOMAISTA EUROOPPALAISTA TASOA

Metsästäjä lehdessä 1/2010 s. 38 on ansiokas artikkeli metsästäjien metsästysomaisuudesta. Artikkelissa on ajankohtainen ja tarkennusta vaativa kohta. Kuten artikkelissa mainitaan, hallituksen esityksessä eduskunnalle HE106/2009 ampuma-aselain muuttamiseksi yleisperusteluissa on esitetty, että Suomi olisi asetiheydeltään maailman kärjessä Yhdysvaltojen, Jemenin ja Norjan jälkeen – siis neljäs. Useissa muissa lehdistössä olleissa artikkeleissa on esitetty vastaavaa tietoa siten, että Suomi on asetiheydeltään kolmantena heti Jemenin jälkeen. Edelleen HE106/2009 yleisperusteluissa esitetään: ”Asukasmäärään 31.12.2008 (5 325 600) suhteutettuna Suomessa on jokaista sataa asukasta kohden 30 ampuma-asetta.”, mikä taas on ristiriidassa samassa yhteydessä esitetyn väitteen kanssa, että Suomen asetiheys olisi maailmassa neljänneksi suurin.

Väite siitä, että Suomi poikkeaisi asetiheydeltään eurooppalaisesta muusta tasosta, on virheellinen. Virheellinen tieto on lähtöisin tutkimuksesta, joka on löydettävissä seuraavalla viitteellä: Geneva Graduate Institute of International Studies. "Small Arms Survey 2007". Cambridge. Tässä tutkimuksessa esitetään Suomessa olevan yksityishenkilöiden hallussa rekisteröityjä ja rekisteröimättömiä aseita yhteensä 2,1 – 3,6 milj. kappaletta ja näin Suomen yksityisomistuksessa olevan asetiheyden 41 - 69 kpl / 100 asukasta kohden. Suomen aserekisterissä oli 29.1.2009 hieman vajaat 1,6 milj. asetta eli tutkimuksen väitteen perusteella Suomessa pitäisi olla yksityisillä henkilöillä hallussaan n. 0,6 – 1,3 milj. luvatonta asetta. Tutkimus julkaistiin 2007, mutta kahdessa vuodessa Suomen aserekisterissä olevien aseiden määrä ei ole merkittävästi muuttunut.

Sisäministeriö huomasi virheen ja oikaisi tutkimuksen tiedot tuoreeltaan tiedotteellaan jo 29.08.2007. Tiedotteessa mainitaan muun muassa: ”Aseluvanhaltijoiden lukumäärä Suomessa on noin 650 000 eli noin 12 prosentilla suomalaisista on ampuma-ase. Sveitsiläistutkimuksessa käytetyllä laskutavalla saadaan tulokseksi yhteensä noin 32 luvallista ja luvatonta ampuma-asetta sataa asukasta kohden.”

"Small Arms Survey 2007" –tutkimuksessa esitettyjen lukujen kanssa vertailukelpoinen asetiheysluku on Suomessa 30 – 32 asetta per 100 henkilöä. Suomen asemäärä ja –tiheys on tavanomainen. Suomen lisäksi muita maita joissa on 30 – 35 yksityisen hallussa pitämää asetta per 100 henkilöä ovat muun muassa Ranska, Kreikka, Kanada, Ruotsi, Itävalta ja Saksa. Suomi asettuu tyypillisten demokraattisten länsimaisten hyvinvointivaltioiden ryhmään, joissa ylipäänsä harrastetaan metsästystä tai ammuntaa.

Antti Sukuvaara
Puheenjohtaja
Asealan Elinkeinonharjoittajat ry


Lue myös blogimerkintä 'Asevastainen lobby ja heidän faktansa' jossa asiaan liittyvät linkit ja liitteet.

maanantai 1. helmikuuta 2010

Optula: Henkirikoskatsaus

Ohessa linkki oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen 23.1.2010 julkistamaan, päivitettyyn henkirikoskatsaukseen. Raportista löytyvät myös tekotavat, joilla on aselainkin kannalta merkitystä.

www.optula.om.fi/49629.htm

Outi Mäkelä: Aselain käsittelyä odotellessa

Kokoomuksen kansanedustaja ja Nurmijärven kunnanhallituksen puheenjohtaja Outi Mäkelä ottaa kantaa aselakiuudistukseen tuoreessa blogikirjoituksessa.

***************
Aselain käsittelyä odotellessa

Hallintovaliokunnan pöydällä istuntokauden alkua odottava hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamisesta on luultavasti yksi seuratuimmista lakimuutoksista tulevan kevään aikana. Näin voi ennustaa aiheesta tulleen kansalaispalautteen määrästäkin.

Aseita koskeva keskustelu näyttää kuitenkin menevän helposti ylilyönneiksi, oltiinpa sitten puolesta tai vastaan. Liioittelu, ääriratkaisut tai asiattomuuksiin meneminen eivät kuitenkaan auta tässäkään asiassa ketään.

Mielestäni metsästys, ampumaurheilu ja vapaaehtoinen maanpuolustus siihen kuuluvine ampumakoulutuksineen ovat kaikki hyväksyttäviä ja jopa suositeltavia harrastusmuotoja. Niillä on myönteistä merkitystä paitsi harrastajille itselleen, myös laajemmin yhteiskunnassa. Metsästyksellä tapahtuva riistaeläinten kantojen hoito, esimerkiksi hirvenmetsästys, edistää liikenneturvallisuutta. Urheilu ja liikunta kaikissa muodoissaan ovat kansanterveydellisesti hyödyllistä toimintaa. Asevelvollisuuteen perustuva maanpuolustus puolestaan tarvitsee toimiakseen reservin, joka niukkojen kertausharjoitusten ohella on valmis harjoittamaan omaa toimintakykyään vapaaehtoisesti ja omalla kustannuksellaan. Kaikenlainen yhdistystoiminta luo ihmisten välille sosiaalisia verkostoja, jotka ovat tärkeitä yhteiskuntaa koossa pitäviä voimia.

Vastuulliset harrastajat huolehtivat aseistaan pääsääntöisesti hyvin ja säilyttävät niitä turvallisesti, lain edellyttämällä tavalla. Aina silloin tällöin paljastuu kuitenkin laiminlyöntejä. Lisää huomiota pitäisikin kiinnittää siihen, miten voidaan nykyistä paremmin puuttua huolimattomuuteen aseiden säilytyksessä. Joissain kannanotoissa on kuitenkin esitetty jopa aseiden kotisäilytyksen kieltämisestä. Vaihtoehtoisten säilytystapojen kustannukset ja keskitettyyn säilytykseen liittyvät turvallisuusriskit ovat kuitenkin niin suuret, että lopputulemaa ajatellen sellaista ratkaisua on vaikeaa pitää järkevänä.

Esillä ollut ehdotus poliisin suorittamista, ennakkoon ilmoitettavista säilytyksen tarkastuksista on kohdannut vastalauseita harrastajien taholta, mikä on aivan ymmärrettävää. Moni kokee asian niin, että harrastajat leimataan esityksellä potentiaalisiksi rikoksentekijöiksi. Kuitenkin aseturvallisuuden yksi tärkeä osa-alue on juuri säilytyksen turvallisuus. Sen varmistamista on tavalla tai toisella kehitettävä.

Aseet kuuluu saada pois sellaisilta ihmisiltä, jotka eivät käyttäytymisensä tai terveydentilansa perusteella sovi pitämään sellaisia hallussaan. Tässä tavoitteessa ollaan päästy jo aimo askel eteenpäin, kun poliisi ajoi viime joulukuussa ristiin ase- ja rikosrekisterit. Myös aseluvan hakijan kattavampi arviointi ja sen kannalta tarpeellisten tietojen parempi saatavuus lupaviranomaiselle on järkevä ajatus. Se on kuitenkin realismin nimissä myönnettävä, että mikään kielto ei poista laittomien aseiden ongelmaa. Kieltoja kun tottelevat vain lainkuuliaiset kansalaiset.

Oman käsitykseni mukaan lopulta yksi suurimmista tekijöistä turvallisuuden osalta on lupaprosessi. Miten lupa myönnetään, mitä edellytyksiä vaaditaan, minkälaisilta tahoilta lausuntoja pyydetään, kuinka usein luvat pitää anoa jne. Olisikin mielenkiintoista kuulla kokemuksianne nykyisen lupaprosessin toimivuudesta ja näkemyksiänne mahdollisista muutostarpeista.
***************

Alkuperäinen blogimerkintä tästä linkistä.

Katso myös www.outimakela.com.

TERVEYDESTÄ, TURVALLISUUDESTA JA OIKEUSLAITOKSESTA 
TINGITÄÄN EDELLEEN

Allekirjoittaneet järjestöt esittävät vielä kerran syvän osanottonsa Kauppakeskus Sellon henkirikosten uhrien omaisille ja työtovereille. Tällaisia hirmutöitä ei aseharrastaja voi ymmärtää.

Sen sijaan asealan asiantuntijajärjestöt muistuttavat yhteiskunnan laiminlyönneistä, jotka osaltaan ovat mahdollistaneet 2000-luvun Suomen joukkomurhien luvun nousemisen jo neljään. Terveyden, turvallisuuden ja oikeuslaitoksen resurssien leikkaaminen, työntekijöiden vähentäminen kostautuvat, ja tulokset ovat kaikkien nähtävissä.

Jo Myyrmannin pommi-isku vuonna 2002 herätti kysymyksen kouluterveydenhuollon tilasta. Jokela ja Kauhajoki osoittivat sen huolestuttavaksi. Yleisemminkin tiedetään suuren osan mielenterveysongelmista kärsivistä jäävän vaille apua. Tällaisiin ongelmiin kuuluu myös sairaalloinen mustasukkaisuus, joka hallitsi Sellon ampujaa - ja josta viranomaiset tiesivät. Edes Kauhajoen jälkeen ei mielenterveystyöhön ole annettu mainittavia lisäresursseja.

Aiemmin väkivallasta tuomittu ja lähestymiskieltoon määrätty mies uhkaili tammi-maaliskuussa 2009 entistä naisystäväänsä useita kertoja, myös laittomalla pistoolillaan. Huhtikuussa tehty rikosilmoitus saatiin syyttäjävirastoon siedettävässä ajassa, toukokuun puolivälissä, mutta syyteharkinta oli edelleen kesken, kun mies surmasi ampumalla Sellossa. Tämä on kohtuutonta. Lähestymiskiellon aikana tehdyt rikokset, erityisesti väkivalta ja sillä uhkailu, tulisi saada oikeuskäsittelyyn erittäin nopeasti, jotta tuomiot ehkäisisivät uusia rikoksia. Se ei onnistu, koska syyttäjälaitoksella on noin sadan syyttäjän vajaus.

Lähestymiskielto ei auta, ellei sitä pystytä valvomaan. Hallituksella on edelleen voimassa vuonna 2007 valtion tuottavuusohjelman nimissä tehty päätös vähentää tällä vaalikaudella poliisien määrää 600 henkilöllä. EU:n pisimpien etäisyyksien Suomessa on noin 700 ihmistä yhtä poliisia kohden, muissa Pohjoismaissa 500 - 580 ja esimerkiksi Saksassa 350.
Leikkaukset merkitsevät yhä heikompia valmiuksia puuttua Sellon ampujan kaltaisiin aikapommeihin.

Jos väkivaltaa todella halutaan ehkäistä, on annettava lisää resursseja terveydenhuoltoon, turvallisuuteen, sekä syyttäjä- ja oikeuslaitoksille. Ilman sitä ovat kaikki muut toimet tehottomia. Eräiden ministereiden ja korkeiden virkamiesten yritykset selittää neljä joukkomurhaa aselain puutteilla on vastuun pakoilua. Millään ampuma-aselailla ei voida estää mielenterveydeltään järkkyneen ihmisen laittomalla aseella tekemiä rikoksia, minkä maan hallituskin varmasti tietää.

Asiantuntijajärjestöt paheksuvat myös arpajais- ja asehallinnon projektipäällikkö Mika Lehtosen lausuntoja asemurtojen yhteydessä katoavista aseista. Tosiasiassa ampuma-aseita säilytetään nykyään huolella, asevarkauksia tapahtuu vain pari sataa vuodessa. Luvattomia aseita takavarikoidaan vuosittain noin 1000, monin verroin enemmän kuin varastetaan, mikä jo sinällään osoittaa luvattomien ampuma-aseiden markkinoiden perustuvan muuhun, kuin kodeista tai liikkeistä varastettuihin aseisiin.
Vertailun vuoksi: eriasteisia auton anastuksia tapahtuu vuosittain noin 20 000.

Allekirjoittaneet:
Asehistorian Liitto – www.asehistorianliitto.fi
Asekauppiaiden Liitto – www.asekauppiaat.fi
Suomen Asehistoriallinen Seura – www.suomenasehistoriallinenseura.fi
Suomen Ilma-Aseharrastajat – www.sihry.fi
Svenska Reservofficersklubb – www.hsrk.fi

Lisätietoja:
Jukka Sassi – Asehistorian Liitto
p. 040 089 8634 s.posti: puheenjohtaja(a)asehistorianliitto.fi
Mika Niemelä – Suomen Ilma-Aseharrastajat
p. 045 131 8440 s.posti: mika(a)sihry.fi
Timo Huikkala – Asekauppiaiden liitto
p. 040 063 2088 s. posti: asetalo(a)sci.fi